Teksti

Artist statement

Puuveisoksissani tarkastelen ihmisen olemusta. Ihmettelen ihmisyyttä. Taiteen tradition keskeinen aihe, ihminen kiehtoo minuakin, ei niinkään tietyn ihmisen kuva tai edes tietyn sukupuolen, vaan ajaton ja yhteinen hahmo. Katson tapoja, joilla ihminen kantaa itseään ja kohtaa ympäröivän maailman. Tutkin itsensä kantamisen ja vuorovaikutuksen haasteita. Mitä olemus kertoo, ja miten se pelkistyy? Yksinkertaiset veistokseni, vaikka ovatkin hitaasti työstettyjä, saavat olla kuin nopeasti piirrettyjä croquis-piirustuksia; olennaista tavoittelevia.

Veistäminen kirveellä ja moottorisahalla on mukaansatempaava seikkailu; alkuperäinen idea on vuorovaikutuksessa käsillä olevan elävän materiaalin kanssa, jota veistäjänä tutkin ja kuuntelen. Kirveen rytmikäs jälki saa jäädä näkyviin, ja puun yksilöllisestä luonteesta tulee väkevä osa teosta. Kehollinen tekeminen ja hiljainen tieto kuljettavat prosessia eteenpäin, ja minä seuraan valppaana perässä.

Puureliefeissäni seikkailen ennaltamäärittämättömässä. Annan tilaa puun omalle luonteelle ja tunnulle, koska kunnioitan puun elämäntarinaa. Keskittynyt kirvestyöskentely johdattaa tilaan, jossa ei tarvitse tietää etukäteen, mitä tulee tapahtumaan ja minkälainen on lopputulos. Käsittelen abstrakteissa reliefeissä ihmisyyden ytimeen mieltämiäni teemoja: armollisuuden ja rauhan etsimistä sekä vajavaisuuden hyväksymistä. Minkälaisia jälkiä kannamme ja jätämme toisiimme? Löytyykö harmonia juuri säröjen ja heikkouden keskeltä?

Taiteessa on mahdollista liikkua ei-sanallisella alueella. Voin ilmaista sellaista, mitä en tavoita sanoilla. Sanat kognitiivisen toiminnan välineinä ovat vaikeasti hallittavia, kuin vierasta kieltä minulle. Siksi etsin taiteesta ilmaisukeinoa, joka on lähempänä omaa ajatteluani ja tapaani olla olemassa, suorempaa, yksinkertaisempaa ja välitöntä. Liikkuminen viivan, värien ja muotojen maailmassa vapauttaa sanojen kahleista.

Keskeinen elementti taiteen traditiossa on valon ja varjon vuoropuhelu; taitava valon käyttö saa kohteen erottumaan taustasta. Minua kiinnostaa, voiko uusikin taide antaa kokemuksen jostain kirkkaasta ja hyvää tekevästä synkkää taustaa vasten. Vaikeat kokemukset, kipu ja ahdistus syventävät taiteen merkitystä. Taide laajentaa näkökulmaa ja voi tuoda kärsimyksen rinnalle myös kiitollisuuden, toivon, luottamuksen ja ilonkin. Voiko taide muodostaa suoran sillan ihmisten välille: kosketuksen?

Tuuli Autio: Omakuva 2016, muste